Pistetään vekara häkkiin

Siljan kanssa on ihan kiva veneillä, mutta mihin ihmeeseen tuollaisen kaikkialle ryömivän ja kiipeilevän 8-kuukautisen tytsyn voi laittaa silloin kun haluaa molemmat käsiparit vapaaksi? Vastaus löytyi taas laituriparlamentista. Joku kertoi että skidit viihtyvät erinomaisesti keulahytin "pesukoneessa". Joku toinen taas kehui virittäneensä verkon yhteen punkista niin että pikkuväki pysyi rajatulla ja vahvasti pehmustetulla alueellaan. Insinööri interpoloi, että optimiratkaisu on verkolla rajattu alue keulahytissä.

Veneeseen on käyty tutustumassa jo monta kertaa

Great! Enää tarttisi vain miettiä millainen verkko rakennetaan ja miten ihmeessä sen kiinnitys hanskataan veneessä. Lyhyt käynti Maritimissa tuotti läjän erilaisia haponkestäviä hakasia ja pikalukkoja, toiselta nimeltään lepuuttajanpidikkeitä. Samalla mukaan tarttui pari 31-millistä lasikuituista purjelattaa vahvikkeiksi, nottei karkuun pääse ihan vaan reunan ali ryömimällä.

Pohjalle tuli tällaiset kiinteät lenkit ja sivuille pikalukoilla avattavat

Keulahytti on aika veikeän muotoinen ilman yhtäkään suoraa kulmaa, mutta luotilangalla ja apunarulla sai hyvin kaikki helat samaan linjaan. Kun nuo oli uhkarohkean itsevarmasti kiinnitetty lasikuituun ja puuhun, päästiin ottamaan mittoja varsinaista verhoa varten. Sain viimein validin syyn hankkia uuden laser-etäisyysmittarinkin. Meni Suviin ihan täydestä kun sanoin että on niin vaikeita muotojakin mitattavana. Mwhah!

Silja tarkasti lopuksi piirrustukset

Sitten päästäänkin kaikista haastavimpaan kohtaan. Verho kalskahtaa ompelulta, ja mä en ainakaan ole ommellut mitään ala-asteella suoritetun ompelukortin jälkeen. Ja ei tuo Suvikaan varsinaisesti itsevarmuutta uhkunut. No rohkea rokan syö ja sitä rataa! Mä surffailin yhden lauantaiaamun ompelukoneita verkosta, ja kun Suvi meni puolilta päivin bodypumppiin niin me karattiin Siljan kanssa ompelukonekauppaan ja Eurokankaaseen. Mä olin ihan myyjien vietävänä, mutta kun Janomen koneella demottiin tikkausta 8-kerroksisen farkkukankaan läpi niin mäkin uskoin, et kyllä tällä nyt purjekangasta ja Sunbrellaakiin läpäistään. Siinä tarttui sitten mukaan ompelukone, metrin verran sinistä Sunbrellaa ja pari metriä vahvinta hyttysverkkoa.

Hyttysverkon laaduntarkastus

Silja varmisti, että linjat meni oikein

Mun hieno Janome myStyle 100 ja ensimmäisen tunnin urotyö

Ompelu oli oikeastaan aikas hauskaa vaihtelua. Varsin pienellä vaivalla sai tosi siistiä jälkeä aikaan, mitä nyt välillä tikki karkasi minne sattuu. Onneksi tuli lopulta valittua sinistä lankaa eikä sitä valkoista mikä oli ensimmäisenä tarttumassa käteen. Valkoista siksakkia ei olisi silmä kestänyt, mutta sininen menee. Kahden tunnin uurastuksen lopputuloksesta arvosana 8½ ja latatkin istuivat taskuihinsa kuin lanka neulansilmään (eli vähän tiukkaa teki, mutta sinne menivät).

Sinne sujahti

Alkuun ajattelin laittaa kulmiin simppelit löysilenkit kiinnitystä varten, mutta ommeltuina ne eivät olisi säädettäviä, ja mittojen arvailu oli vähän niin ja näin. Päädyin valinnassa purjerenkaisiin ja ennen pitkää taas Maritimiin luottokortti kädessä. Tässäkin tuli vaan heti ongelma: millä ihmeellä puhkaistaan pyöreä reikä parhaimmillaan 4-kerroksiseen Sunbrellaan? Mukana tulleilla lyömäaseilla ei olisi puhkottu edes talouspaperia. Maailmalta puolestaan löytyy kyllä hienoja reikätalttoja ja poraleikkureita, mutta Suomessa löi Google aivan tyhjää. Eikä tässä oikein ollut aikaa jäädä odottelemaan lentopostia Jenkeistä. No hätä keinot keksi.

Näillä mistään mitään tule, ainakaan reikää!

No millä nyt reikiä yleensäkään tehdään? Ihan hyvät tuli

Ohje kehotti vasaroimaan, mutta mä puristan mieluummin puristimella

Hyvään pyrittiin, mutta priimaa pukkasi taas

Ja sittenhän tuo projekti alkoikin olla jo loppusuoralla. Kävin yhtenä arki-iltana sovittelemassa veneelle ja totesin tyytyväisenä, ettei tarvinnut tehdä yhtään korjaussovitusta. Samalla rakastuin Bilteman kumiköyteen josta tuli aivan erinomaiset ja juuri sopivasti joustavat lenkit purjerenkaisiin. Kerrankin jotain Biltemasta mikä toimii. Kylvin noita lenkkejä samantien kaikkialle veneeseen mihin tarvittiin jotain joustavaa lenkkiä, esim kaikkien irtolaturien johtojen ympärille jne. Loppusilauksena samaisesta kaupasta köysisakkelit millä alareunan sai kiinnitettyä todella elegantisti kiinteisiin lenkkeihinsä.

Nätisti patjojen väliin piiloutuvat köysisakkelit

Pikalukot ylhäällä ja keskellä helppoa irrotusta varten

Suht tyytyväisen oloinen loppukäyttäjä

Aikaa meni töineen ja kauppareissuineen noin 8 tuntia. Kustannukset karkasivat mulle ominaiseen tapaan vähän lapasesta, mutta kyllä mä jotain uusiokäyttöä tälle roinalle keksin

• Helat noin 50€
• Purjelatat 20€
• Purjerenkaat 12€
• Sakkelit + kumiköysi 15€
• 1m Sunbrellaa 35€
• 2m hyttysverkkoa 10€
• Langat + neulat 15€
• Ompelukone 350€
• Lasermittari 60€

--> apalttiarallaa 570€. Ehkä olis kannattanut tilata joltain purjetalolta mitoilla ;-D

Turvaohje omalle veneelle, ja vähän muillekin

Turvaohje. Siinä on kans yksi projekti, joka on ollut tarkoitus tehdä syksystä 2013 lähtien, mutta jotenkin on aina löytynyt jotain kiireellisempää, tai ainakin mielekkäämpää puuhaa. Kouluveneiltä nämä poikkeuksetta löytyvät, muualta aika heikosti. Monessa paikassa kyllä kehotetaan tälläinen duunaamaan. Jokainen vene on kuitenkin oma yksilönsä säilytyspaikkojen, sekalaisten viritysten ja viimeistään radiotunnusten osalta, joten joku ohje olisi hyvä löytyä hätätilanteiden varalta.

Asia palasi taas ajankohtaiseksi keväällä Kesäpurjeen järjestämän EA-kurssin yhteydessä. Meillä oli kouluttajana ensiapuhoitaja TYKSistä, ja hän suositteli lämpimästi myös tärkeimpien ensiapuohjeiden sisällyttämistä veneen turvaohjeeseen. Eihän nuo ensiapujutut mitenkään erityisen vaikeita ole, mutta äkkiä nuo detaljit painuvat unholaan ja hädän ollessa käsillä saattaa olla vähän vaikea keskittyä muistelemaan. Muutenkin erinomainen kurssi teorioineen ja käytännönharjoitteluineen elvytysnukella. Helppo suositella kenelle vaan veneilijälle!

Kovasti yritettiin, mutta ei Riku enää herännyt henkiin.
(Kuva: Markku Veijonsuo)

Viimeinen niitti oli nyt viikonloppuna jatkunut päällikkökurssi. Ei vaan enää kehtaa päälliköidä omaakaan venettä ilman tällaista blankettia. Ja nyt ajattelin tehdä kynnyksen mahdollisimman alhaiseksi muillekin jakamalla tän oman kötöstykseni julkisesti. Eipä ole iso vaiva jumpata omaa pohjakarttaa Powerpointilla ja muuttaa radiotunnuksia yms vastaamaan oman veneen tietoja. Enjoy :)

Dokumentti OneDrivessa tästä linkistä

Ja sama kuvina. Kertokaahan jos bongaatte virheitä tai tulee mieleen jotain mitä pitäisi lisätä.

Veneen nouto, ja muuta toukokuun settiä

Tuulta, vettä ja kylmää on taas riittänyt riesaksi asti. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin lunta ei sentään ole stadissa nähty enää huhtikuun jälkeen. Tuntuu, että näissä olosuhteissa on purjehduskin jäänyt kokonaan unohduksiin. Vaan Suunnon kalenteri kertoo ihan muuta tarinaa:

Huhti-toukokuu: 11 sessiota, 49,5h ja 253M (469km)

Nyt huhti-toukokuussa tuli näköjään 11 sessiota joiden kesto liki 50 tuntia ja matkaakin kertyi 253M (469km). Tuo on itseasiassa todella paljon kun vertaa vaikka viime toukokuun 8 purjehdukseen ja surkeahkoon 100M saldoon. Omalla Duolla näistä ei ole ajettu kuin pari lenkkiä, loput ovat kaikki kisaveneellä vedettyjä siirtopurjehduksia, keskiviikkotreenejä ja viikonloppujen ratakisoja. No palataan noihin hieman myöhemmin.

Jos Suvilta kysyy, niin purjehdus on tainnut viedä multa kaiken töiltä liikenevän ajan. Huhtikuun loppu oli todella intensiivistä viimeistelyä telakalla kun vene piti saada vesillelaskukuntoon Wapuksi. Vielä viikkoa aikaisemmin mulla oli sähköpanelit kytkemättä, kyljet maalaamatta ja kaikki mastotyöt tekemättä. Jotenkin noista selvittiin painamalla pitkää päivää ja välillä kavereitakin työllistäen. Bemarikin taisi kerätä kevään aikana reilut 2000 km Helsingin ja Loviisan väliä. Ja kotona vihjailtiin jotain ihmeellistä veneen tärkeydestä verrattuna kaikkeen muuhun.

Tuli hankittua asialliset rensselit maalaukseen. Tuolla maskilla selviää vaikka
Zombie-invaasiosta

Teetätin telakan väellä ohjausmoottoreiden putkien laminoinnin myös
rungon ulkopuolelta. Tuossa oli ennen sauma, joka imi pikkuhiljaa
vettä sisäänsä. Tekivät kerta kaikkiaan loistavaa laatua, molemmat putket!

Duo Haku loviistasta. Vesillelasku tapahtui viimein (oikeastaan "jo", sillä taisi ehtiä kolmantena purjeveneenä veteen) Wappuaaton aamuna. Piti mennä jo päivää aikaisemmin, mutta kova tuuli ja kaatosade olisivat olleet turhan kova rasite niin veneelle kuin telakan väellekin. Olin itse tikkana paikalla seitsemältä aamulla ja opiskelin mastonnostoon liittyvät proseduurit. Siinä ehti myös hyvin rikata maston ja asentaa kaikki köydet valmiiksi ennen kuin gastit saapuivat puolen päivän jälkeen. Kivana yllärinä myös Suvi teki aamun aikana päätöksen lähteä mukaan Siljan kanssa.

Maston pystytystä ja vene purjeita vaille valmiina

Silja lensi taas, vaikka purjehtia piti. Päällä aika monta kerrosta villaa, kun
ympäröivä nolla-asteinen vesi piti olosuhteet varsin viileänä

Noutoreissu itsessään noudatti aika samaa kaavaa kuin edellisenäkin vuonna. Ensi kupattiin Loviisassa niin pitkälle iltapäivään, ettei purjehdus ollut enää vaihtoehto jos halusi ehtiä valoisaan aikaan Risholmeniin yöksi. Ei sinällään suuri menetys kapeilla sisäväylillä, mutta olisihan se ollut upea katsastaa Doylen aamulla toimittamat uudet purjeet. Reissu oli muutoin yllättävän aurinkoinen ja lämmin Wapuksi. Risholmeniin päästiin ilman suurempia tapahtumia, ja oltiin jälleen kerran ainoa vene wappuna liikkeellä. Mikäs siinä kun sai rantasaunan ja tuvan käyttöön koko illaksi.

Luottaisitko tämän Wappulaivurin kartanlukuun?

Wappupäivänä puolestaan puhalsi joku 12 m/s lounaasta. Tuuli kääntyi ja nousi äkisti yön aikana johonkin 10 m/s lukemiin ja jouduttiin neljän aikaan siirtämään venettä toiselle puolelle laituria. Tuumattiin samalla aamun valjetessa, että mitä sitä enää yrittää nukkua moisessa ryskeessä kun sääkin lupaa vain entistä huonompaa loppupäiväksi. Vedettiin pikainen aamupala ja lähdettiin Sebastianin kanssa painamaan kohti Lauttasaarta. Muut saivat jatkaa vielä untenmailla sen minkä tuossa keinutuksessa pystyivät. Purjeiden koeajo jäi taas unelmaksi vain ja merisairauskin meinasi vaivata miehistöä, mutta hyvin selvittiin noin klo 11 Hoskille kotisatamaan. Muut pääsivät huoltamaan itseään kun itse taas hyppäsin samoilla silmillä bussilla Kamppiin ja siitä Kotkan pikavuorolla Loviisaan autoa hakemaan. Melkoinen päivä ja melkein teki mieli laittaa taas vene myyntiin.

s/y Nemo (Beneteau First 36.7)

Nemon haku Tammisaaresta. Yksi yö lepiä, ja Suvi sai taas heittää mut heti aamusta Tammisaareen. Vuorossa Nemon haku Pohjankurun telakalta, ja omaa kaveripiiriä tuli taas hyödynnettyä yhden Juhanin verran gastivalinnoissa. Rikaus meni jo rutiinilla, ja matkaan päästiin alati harmaantuvassa kelissä. Tammisaaren sillalla tuli jo kissoja ja koiria taivaalta ja tuulti taantui nollalukemiin, joten taas meni koneella puksutteluksi. Kaikkien onneksi ja suureksi ilon aiheeksi meidän kippari oli järjestänyt meille saunan ja laituripaikan Strömsöstä. Odotettiin jotain ihan kivaa, mutta rantahuvilan upeat puitteet ja saaristolaisherkuista notkuvat pöydät olivat vähän eri elintasoa kuin mihin itseä on totutettu. Jonain päivänä... :-)

Kyllä näissä puitteissa kelpasi saunoa ja herkutella

Sunnuntaina päästiin viimein itse asiaan, eli purjehdukseen. Aurinko paistoi koko päivän ja sopiva sivumyötäinen joudutti meidän Helsinkiin yllättävänkin nopeasti. Päästiin ajamaan spinnulla suurin osa matkasta, mikä olikin oikein hyvää treeniä pitkän talven jälkeen. Ja nopeus heilui 8 solmun molemmin puolin vaikka tuulta ei juuri 6-7 m/s enempää löytynyt. Kerrassaan upea päivä, ja taas voi nostaa hattua tuon veneen suorituskyvylle.

Sais hyvin aurinkoa jos ei olis täyttä sotisopaa päällä

Nemoilut ja kisailut veivätkin lopun toukokuuta. Milloin laitettiin venettä kisakuntoon, milloin käytiin ajamassa lenkkiä Helsingin edustalla. Eka kisaviikonloppu ajettiin toukokuun puolessa välissä ja saatiin veneelle mukaan hollantilaisvahvistus taktikoksi. Kisat menivät ihan ookoo siinä mielessä ettei oltu viimeisiä missään lähdössä, mutta startit tuppasivat menemään päin honkia ja ylämerkkikin taidettiin sössiä useammin kuin onnistuttiin. Pistetään taktikon ja ruorimiehen keskinäisen totuttelun piikkiin. Ison skuutissahan vika ei siis missään nimessä ollut missään vaiheessa ;-)

Ei vaiskaan. Opin molempien kisaviikonloppujen aikana enemmän purjeiden säädöstä kuin koko aikaisemmassa elämässä yhteensä. Nopeudesta saa välittömästi palautetta kun rinnalla on melkein identtisiä ykstyyppiveneitä kisaamassa. Jos meinaa jäädä jälkeen niin jotain pitäisi keksiä ja vähän äkkiä. Ja kelin puolestakin nähtiin koko kirjo nollasta yli kymmeneen metriin sekunnissa. Kaksi täydellisen erilaista tilannetta purjeiden säädön kannalta. Pakko vähän myös nostaa taas painoja, että jaksaa skuutata läpi koko kisaviikonlopun - muuten ottaa ohraleipä jos sattuu kovempaa keliä koko päiväksi. Kokonaisuudessaan tuntui, että purjeen säädötkin alkoivat löytymään jälkimmäisenä kisaviikonloppuna. Ei ainakaan enää hävitty vauhdissa yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Kaikenkaikkiaan upeaa touhua ja ah-niin-erilaista kuin oma retkipurjehdus. Onneksi tuli lähdettyä mukaan, ja ainakaan vielä ei kukaan ole heivannut veke ison skuutista. Kavereista myös Sebastian ja Juhani ovat olleet aktiivisesti mukana Nemolla.

Jälleen yksi toukokuun harmaa päivä. Ekoja treenejä

Spinnu ylhäällä ja yli ysi lasissa.

Muuta loppukevään purjehdussettiä:

• Kävin Vuokraveneen kuljettajan ja Veneilijän ensiapukurssin Kesäpurjeella
• Ilmoittauduin Abregon päällikkökurssille. Senkin teoriapäivä täytti yhden lauantain
• Suoritin avomerilaivurin tentin. Pisteet jäivät kuulemma puolen pisteen päähän maksimeista ja siten sai heittää hyvästit vuotuiselle avomerilaivurin kiertopalkinnolle. "Ihan hyvin" kuitenkin
• Jatkettiin Duon laittamista Lauttasaaren laiturissa. Alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis kesän retkille.

Tästä se kesä alkaa! Saas nähdä miten pärjätään pienen kanssa.

Silja opetteli rikaamaan jo kahdeksankuisena

Uutta eloa taittolapaiseen potkuriin

Okei, parasta antaa heti alkuun turhamaisuus-varoitus. Tän kertainen pätkä tulee käsittelemään purjehtijan turhamaisuutta parhaimmillaan tai pahimmillaan. En vaan voinut vastustaa kiusausta kun törmäsin kanssaveneilijän urakkaraporttiin ;-)

Kun s/y Duo 2013 syksyllä nostettiin vedestä, ei hienosta Volvon taittolapapotkurista saanut selvää edes sarjanumerosta. Ei potkurissa mitään toiminnallista vikaa ollut, mutta jotain plakkia ja näkkiä se oli kerännyt. Bingasin netistä, että nuo 3-lapaiset Pentaleet maksavat jonkun 1500€, joten eihän moista arvometallia sopinut telakalle jättää talvehtimaan. Siinä oli sitten talvi aikaa miettiä kotona erilaisia kiillotusmenetelmiä

Ei epätoivoinen, mutta suht niljakas lähtötilanne

Potkurin irroitus on vissiin sen verran yksinkertainen toimenpide, ettei kukaan ole viitsinyt edes dokumentoida sitä nettiin. Volvolta löysin räjäytyskuvan, jolla pääsi alkuun, mutta loppu meni enemmän ja vähemmän uskaliaan kokeilun kautta. Alla vaiheet kuvina, jos vaikka auttaisi jotain jotain toista nyyppaa näissä hommissa.

#1: Avataan etualalla olevat kuusiokolopultit. Estävät akselitappien irtoamisen.

 #2: Jokainen lapa on kiinni omalla tapillaan. naputetaan ne varovasti irti

#3: Kopataan lapa kiinni ennen kuin se tipahtaa kiville

#4: Lapojen alta paljastuu sokalla varmistettu pultti. Sen alla vielä isompi (23mm?) pultti.
Jälkimmäisen irrottaminen voi vaatia apuria pitämään potkurin runkoa paikallaan.
Pitäminen onnistuu hienosti esim. pitkällä 1/2" hylsyn jatkovarrella akselin reikään ujutettuna.
Sokka on kertakäyttökamaa ja niitä saa alan liikkeestä 4-5€ hintaan.

#5: Runko lähtee tämän jälkeen ihan vetämällä irti.

#6: Homma valmis. Nyt pääsee käsiksi perävetolaitteen anodeihinkin.

Sitten siihen luvattuun turhamaisuuteen. Näkki ja muu plakki olisi lähtenyt varmaan helpoiten karkealla hiomapaperilla tai poraharjalla (sellainen teräsharjatuhero), mutta pelkäsin että molemmat naarmuttavat potkuria liikaa. Samalla varmaan katoisi jokunen gramma metalliakin mukana. Ei kun lähimpään K-rautaan ja matkaan Mirkan Abralon vesihiontatyynyjä karkeuksilla 1000, 2000 ja 4000 (10€ / 2 kpl). Jotain karkeuksista kertoo se, että jälkimmäisillä kiillotetaan koruja ja autojen maalipintoja.

Jouduin taas fyysiseen työhön

Joskus joulun pyhien aikaan kaivoin esiin kylpyammeen ja aloin hinkkaamaan. Karkeimmat näkit ensin pois messinkiharjalla, ja sitten hiomatyynyillä aloittaen karkealla ja siirtyen siitä kohti hienompia karkeuksia. Yhteen lapaan meni noin 30 min, joten 3 lapaa + runko meni parissa tunnissa. Ja voi pojat että kiiltää! Suvi ei tosin osannut arvostaa mustaksi värjäytynyttä ammetta...

Two down, one to go

Telakalla luulivat, että olin ostanut uuden potkurin :D
Huom. myös maalattu perävetolaite + uudet sinkit.

Pelkkää turhamaisuutta? Ehkä ei, sillä potkuri oli vielä syksylläkin paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä syksynä. Toistin saman käsittelyn tänä talvenakin, ja nyt kiillotukseen kului vain puoli tuntia koko setin osalta. Noin kiiltävä pinta ei ilmeisesti tarjoa kunnolla tartuntapintaa meren ölliköille. Taidan tehdä tästä jokatalvisen perinteen.

Sama potkuri taas kesän jälkeen. Oli huomattavan helppo kiillotettava tällä kertaa.

Kevät toi, kevät toi maalarin. Ja timpurin. Ja verhoilijan. Ja sähkömiehen...

Keväthuollot lähtivät taas niin rytinällä käyntiin, ettei ole kuukauteen näkynyt yhtä ainutta kokonaista vapaapäivää. Ollut vähän heikolla tolalla tämä bloginkin päivitys samasta syystä. Edellinen kevät toisti itseään ainakin sen osalta, että pääsiäisenä oli vielä enemmän osia irti veneestä kuin paikallaan, mutta pikku hiljaa alkaa tuokin asia korjaantumaan.

Kytkinpanelin uusiminen oli yksi tämän talven isommista projekteista. Itse kytkinpanelin korvaamisen piti olla suht pikkujuttu: leikataan kaapinoveen vain uudelle panelille vähän isompi reikä ja vaihdetaan ruuvit vähän eri paikkoihin. Vaan jotenkin tuostakin harjoituksesta onnistuttiin loihtimaan eeppinen taistelu jossa koeteltiin niin sisua kuin kädentaitojakin. Ongelma oli yksinkertainen, ratkaisu kaikkea muuta.

Lähtötilanne marraskuulta

Uusi paneli oli noin 5 milliä korkeampi kuin oven karmien sisään jäävä syvennys, joten vaihtoehdoiksi jäi a) jyrsiä karmista 2-3 milliä molemmin puolin tai b) korottaa syvennys karmin tasolle. Jyrsiminen olis ollut suht helppo homma jos olis ollut yläjyrsin ja sopiva teline sille, mutta kun ei ollut ja kauppakin oli jo kiinni, joten ei muuta kuin hetken vimmassa jälkimmäisen vaihtoehdon kimppuun.

#1: Vanha paneli irti, mitat uudesta ja mallaus maalarinteipille.

#2: Ylimääräiset veke Lidlin 10€ japanilaisella sahalla. Siisti jälki eikä vaneri
repeytynyt yhtään tikuille

#3: Arvatkaa löytyikö 3,6 milliä paksua mahonkivaneria varastosta? Juu ei, joten
paljon kiroilua ja sähköhöylällä jyystäen joka laidalta muutama milli pois.

#4: Sopii, mutta jotenkin vähän vääränvärinen ja joku reikäkin tuossa piti olla

#5-6: sahaus ja sävytys mahongin värisellä puuöljyllä.

#7-8 Liimaus, ja perään kolme kerrosta puolihimmeää venelakkaa

#9: Kaiken tän vaivan jälkeen tuosta uudesta raamista melkein näkyykin jotain.
No mä tiedän että se on siellä! ;-)

Toinen isompi projekti oli tuo perähytin sisäverhoilun uusiminen. Kävin hakemassa Maritimistä 7 metriä uutta vinyliä, ja nelimillistä koivuvaneria oli muutama neliö jäljellä vielä viime kevään salongin verhoilusta. Siinä meni taas yksi tehokas lauantai-iltapäivä Sebastianin kanssa kun tehtiin uudet vanerit ja levytettiin vähän vinyliä. Toi homma tulikin selitettyä jo vuosi sitten, joten ei siitä sen enempää. Hytin seinät pitäisi vielä pinnoittaa, mutta vesiliukoisen liiman ohjeissa lukee, että minilämpötila +18C *doh*.

Faijan luona on aina joku huone remontissa. Hyvää työtilaa.

Mistä vetoa niin keltainen tulee nyt takaisin muotiin?

Telakalla puolestaan on mennyt kohta jo viikon päivät kaikkea puuhastellessa. Lista on ihan loputon jos haluaisi kertoa jokaisesta ruuvin vaihdosta, mutta tässä nyt ainakin jotain isoimpia juttuja.

1. Purettiin pressut ja telineet juuri sopivasti ennen takatalvea. Ens keväänä parmpi maltti.

2. Juhani ja Tuomo kävivät lunastamassa purjehdusaikaa pesemällä kyljet, ja käsittelemällä ne sen jälkeen sekä cleaner- että pintavahalla. Mahtava uurastus ja säästi multa pari päivää duunia.

3. Rustinrautojen läpivientien uudelleensaumaus. Mastoa pystyssä pitävät vantit kiinnittyvät kannella oleviin rustinrautoihin, jotka puolestaan kulkevat tyypillisesti kannen läpi kiinnittyäkseen alla oleviin tukevampiin runkorakenteisiin. Läpivientien saumaus on hyvin tyypillinen vuotokohta sauma-aineiden kovettuessa, ja raollaan näytti olevan meilläkin. Näin, vaikka tiikkikansi on uusittu joskus 2010-11 tienoilla.

4. Vanttiruuvien tarkastus ja rasvaus. Ei mitään kulumaa havaittavissa, joten kerrankin jotain mitä ei tee mieli tässä venevanhuksesta vaihtaa. Kävin samalla läpi T-liitoslevyt mastossa ja vanttien päätteet - kaikki kunnossa! Ja kun tähän ei mennyt mitään rahaa, niin kävin tilaamassa Saksasta Blue Wave Smart Pin sokat vanhojen saksisokkien tilalle. Helpottuu vanttien säätäminen ajon aikana, ja hei, onhan nuo nyt paljon paremman näköiset. Samalla ostoskoriin tarttui alumiiniset vantinsuojukset vanhojen kumisukkien tilalle.



Ruuvin kierre molemmissa täysin symmetrinen. Lienee vaihdettu lähimenneisyydessä.

5. Katon läpivientien tilkitseminen takakajuutassa nyt kun verhoilu on pois tieltä. Vinssien kohdalla isompi remppa missä Sebastian kaapi kannen sandwich rakenteen alapuolelta auki jokaisen pultin kohdalta ja ytimen balsapuu korvattiin epoksivalulla. Kunhan epoksi saavuttaa lopullisen lujuutensa, niin siihen tehdään reikä + kierteet pulteille. Lopputuloksena rakenne joka ei painu kasaan eikä ime vettä vaikka tiivistysmassat vinssin alla joskus väsähtäisivätkin.

Vasemman puolen pultit olivatkin pikkuisen hankalassa paikassa vaatekaapin yllä.
Jälki sen mukaista, mutta toimivaa.

6. Pohjan hiominen vanhoista Bilteman susisurkeista kiinnittymisenestomaaleista. Tänä keväänä kokeillana Blakesin Cruisingia mikä on jonkun uskomuksen mukana samaa kamaa kuin Hempelin Mille Xtra. Todella iso peukku Mirkan imuriin kytkettävälle hiomakapulalle ja pölyn läpäisevälle Abranet hiomapaperille (80 karkeus). Normaalisti on kaikki paikat sinisinä, nyt ei edes työkalut. Suomalaista innovaatiota mikä ansaitsee mun rahat!

Kapula 30€ + imurin letku 15€. Todella onnistunut investointi!
Nuo Abranet paperitkaan eivät mene millään tukkoon (3kpl 10€)

7. Ankkuriboksin ja erinäisten kaappien ja lokeroiden maalaaminen. Mietin eka, että olisin laittanut 2-komponentti eposipohjamaalit, mutta eipä nuo pinnat juuri veden alla aikaa vietä (toivottavasti!). Motonetissä oli 2,5 litran  Hempelin Brilliant Gloss pintamaali + neljä 0,75 litran purkkia Primer undercoattia 39,95€, joten valinta oli helppo. Ainoana hankaluutena min 5 asteen lämpötila, joka ei pääsiäisenä toteutunut kuin vasta maanantaina.



Kyllähän tuolla primerillakin jo saa kummasti uutta ilmettä :D

Tännekään ei oikeastaan edes näe...

Ja tähänkin kaappiin tulee vielä eristys + uusi vinyyli maalin päälle

8. Levangin uusiminen. Vanha oli ottanut vähän turhan paljon hittiä 30 vuoden aikana, eikä halkeilleita rissojakaan saanut uusittua niitatun rakenteen takia. Levanki on kuskin selän takana, joten kitkaton toimiminen olisi suotavaa. Baltic Rigging Espoossa tilasi uudet Ronstanin osat Australiasta asti, ja yhteensopivuus oli onneksi täydellinen. Tuuma-kokoiset harvakierteiset pultit tosin tuottivat hieman päänvaivaa. 486€, I guess it's worth it...

Vanhat romut taustalla. Hieman on design päivittynyt 30 vuodessa. 

Kusti polki briteistä asti UNC 1/4" 2" uraruuvit. Ebay pelastaa veneilijän.

9. Sähkökaapin päivitys veneenkin päässä. Päätin toteuttaa kytkinpanelin ja sähkölaitteiden väliin vastaavan kytkentäriman kuin s/y Talisman esitteli blogissaan. Mulla ei ole käytettävissä yhtä ruhtinaallista tilaa, mutta mennään sillä mitä on. Ruuvirimoja ei voi suoraan ruuvata umpilaminaattiin sillä ruuvit tulisivat kyljistä ulos. Mulla oli jostain vanhasta pöytälevyprojektista tallessa 30 millistä tammilankkua, joten saatiin tähänkin projektiiin premium-materiaalit.

Enää jäi ratkaistavaksi lankkujen kiinnittäminen runkoon. Pohdin alkuun epoksia tai lasikuidulla laminoimista, mutta noissa on yllättävän pitkät kuivumisajat ja lämpökin tarvittaisiin enemmän kuin pääsiäinen tarjosi. Muistin, että kaverilla asennettiin Gyproc levyt keittiön muurattuun seinään nykyaikaisilla rakennusliimoilla, jotne miksei onnistuisi tässäkin? Ensiksi raa'an lasikuidun tasoitus Plastic Puddingin Marine Filler ja Epoxy täytteillä, ja seuraavana päivänä liimaus jollain kaupan fix-it-alleista. Lupasi ikuista elastisuutta, toimintaa matalassa lämpötilassa ja vaikka märillä pinnoilla. Käytännön kokemus oli, että kovettui vasta kahden päivän jälkeen....

Lopuksi vielä samaiset valkoiset primerit panelin ympärille siistin ulkoasun saavuttamiseksi. Pintamaalin jälkeen pääseekin aloittamaan sähköasennukset.



Olisko jotenkin näin hyvä?

Tärkeintä ei ole työn laatu vaan hyvät höyryt. Seinän tasoitus epoksilla.

Supertekniset telineet ja puristimet lankkujen liimauksen ajaksi.

Siinähän tuo pääsiäinen ja viikonloput molemmin puolin pääsiäistä vierähtivät taas. Arki-iltaisin voikin sitten keskittyä vaikka Avomerilaivurin tenttiin opiskeluun.