Purjehduskauden 2014 välitilinpäätös

Kesä vaihtui tänään heinäkuuksi ja sitä myöten meidän purjehduskausi on nyt virallisesti puolivälissä. Duo laskettiin vesille ensimmäisten veneiden joukossa vappuaattona, ja tarkoitus olisi palauttaa se takaisin telakalle elokuun viimeisenä päivänä. Kausi katkeaa siis vähän lyhyeen, mutta minkä teet kun uuden gastin laskettu aika on syyskuun puolivälissä. En lähde väittelemään Suvin kanssa tässä asiassa ;-)

Ihme parin viikon tuumaustauko välissä

Toukokuussa oltiin hienoista keleistä huolimatta vesillä vain kahdeksana päivänä. Itsellä oli aika paljon työmatkaa ja muuta hässäkkää. Saattoipa olla, että purjehdus itsessäänkin jännitti sen verran, että sitä viihtyi paremmin kannen alla asioita fiksaamassa kuin kannen päällä purjehtimassa. Ainakin stressin aiheita riitti, vai miltä kuulostavat jumittava keulapurje, rantautumisessa rikottu kaidetolpan jalka ja pilssiin tihkuva vesi? Sitä huomasi oikein menettävänsä yöunia kun mietti, että olikohan tämä koko purjehdus vähän turhan massiivinen pala purtavaksi?

Kaidetolpan jalka toimi sulakkeena kun kuusi tonnia veti köyttä väärästä välistä

Onneksi onnistumiset ruokkivat itsevarmuutta, ja omien taitojen kasvaessa jännityskin muuttuu nautinnoksi. Keulapurjeen rulla jumitti vain koska nostin(köysi) oli vedetty vinssillä liian kireälle ja ylälaakeri ei sen takia päässyt pyörimään. Uusi kaidetolpan jalka puolestaan löytyi hyllytavarana Captain's shopista ja asennukseen meni vain pari tuntia (lähinnä puuverhoilun purkamista, jälleen). Pilssiin tihkuva vesi ei sekään ollut peräisin Itämerestä vaan maston sisällä kölin päälle kulkeutuvaa sadevettä. Aivan pikkujuttuja, mutta kumman stressaavaa ja internetsistä oli näissä asioissa yllättävän vähän apua (yksi motiivi mulle kirjoittaa blogia sillä joku tiedonjyvänen voi joskus pelastaa jonkun päivän)

Oli tosiaan hienot kelit toukokuussa kun ei tarvittu edes pitkiä kalsareita ja pipoa!

Mutta itse purjehduksista: toukokuussa loggasin yhteensä 31 tuntia ja aika tarkalleen 100 merimailia (185 km). Pisin legi oli noin 60M siirtopuksuttelu Lovisasta Lauttasaareen. Seilit eivät olleet vielä valmiina, joten purjehduskokemusta tuolta reissulta ei irronnut. Tuon jälkeen käytiin kavereiden kanssa harjoitusmielessä erinäisiä iltapurjehduksia lähivesillä. Toukokuun vika viikko oli opetuksellisesti erittäin hieno kun ensin oli spinnukurssia, sitten satama-ajoharjoittelua ja lopuksi vielä purjehdusopetusta omalla veneellä. Siihen päälle vielä pari purjehdusta Sebastianin ja Minnan kanssa, ja johan karttuivat taidot lyhyessä ajassa!

Aika yksitoikkoista on. Mitenkähän sitä selvitään Joroisten Finntriathlonilla näillä treenimäärillä?

Kesäkuu oli jo ihan toista maata. Työt haittasivat harrastusta juhannukselle asti, mutta kyllä sitä silti muutaman reissun sai kavereiden kanssa tehtyä. Tunteja oli nyt jo 48 ja matkaa ihan kunnioitettavat 245M. Kuitenkin vasta juhannuksena uskaltauduttiin ensimmäiselle yönylireissuille, ja noita öitä kertyikin kerralla kolme matkalla Vuosaari - Porvoo - Risholmen (Onäs) - Lauttasaari. Oli varsin kiva ja opettavainen reissu taas, tällä kertaa Tiinan, Jarin ja laivakoira Niilon kanssa.

Maltettiin ottaa päivä taukoa ja suunnattiin heti tiistaina Tallinnaan lankomies Mikko kyydissä. Sää oli taas turhan kevyt purjeilla ajamiseen, mutta tulipahan hyvää kokemusta avomeriolosuhteista. Tallinna itsessäänkin avautui ihan eri valossa kun vene toimi pari yötä hyvänä tukikohtana ja muutoin oltiin vapaita kuljeksimaan ympäriinsä ilman mitään aikataulupaineita. Tosi hieno reissu, ja Viron rannikkoa voisi tulevaisuudessa koluta enemmänkin.

Tallinnan jälkeen Suvi sai taas yhden päivän vapaata, jonka jälkeen otimme ensimmäisen reissun ihan kahdestaan. Määränpäällä ei ollut niin väliä, mutta päädyimme lopulta Sipoon Kaunissaareen kun systeri perheineen ja kavereineen oli myös tulossa paikalle toisella veneellä. Säitä pidellessä tuolla meni toinenkin yö ennen maanantaiseiluuta takaisin Lauttasaareen. Ehkä ihan hyvä päätös kun tuuli puhalsi 13-14 m/s ja uutisissakin kerrottiin neljän purjeveneen menettäneen mastonsa merillä.

Tuttu kuvakulma, mutta missä muu miehistö?

Purjehdus duona meni aivan nappiin, ja kylläpä 35-jalkainen vene tuntui tilavalta kun ei ollut kavereita jaloissa pyörimässä. Parasta olla päästämättä meitä enää yksinään merille, muuten aletaan viihtymään liiankin hyvin ihan vain kaksistaan ;-)