Kytkinpaneli uusiksi, ja levytyshommiakin pukkaa

Taas meni yksi sunnuntai rattoisasti telakalla. Ei ollut alunperin suunnitelmana, mutta Tukholman reissu torstaista lauantaihin vei ajatukset taas meriaiheisille uomille, ja miehen sitä myöten telakalle. Ja mikäs tuolla on puuhastellessa kun lämpötila on edelleen nollan tuntumassa, valoa riittää ja kajuutan saa helposti lämpimäksi pienelläkin lämmittimellä.

Duon syyshuolto tuli valmiiksi jo edellisellä reissulla, joten nyt pääsi (viimein) keskittymään tälle talvelle suunniteltuihin remontteihin ja tunauksiin. Edellisessä postauksessa kävin läpi ainakin tartuntakaareen liittyviä suunnitelmia. Tuo on nyt edennyt sen verran, että kävin ostamassa kaaren Marineasta, ja olen parin viikon aikana ehtinyt jo sommittelemaan kaulusta DraftSightilla (2D CAD softa). Käytin tänään vähän lisää aikaa sommitellen kaarta paikalleen, ja viimeksi otetut mitat näyttäisivät täsmäävän ihan OK. Voi olla että kaaren taitos tulee vähän pitkälle istuinlaatikkoon ja haittaa yleistä liikkumista, mutta sen näkee kunnolla vasta kun kaari on paikallaan ja vene käytössä.

Peräkajuutan verhoilun uusiminen
Toisena hommana intouduin irrottelemaan peräkajuutan sisäkaton verhoilupanelit. Tuo ei varsinaisesti ollut tämän talven työlistalla, mutta onhan tässä aikaa ja suoraan sanottuna nuo alkuperäiset kellastuneet uretaanivinyylit alkoivat olla aika irstaan näköiset. Tuota verhoilua tuli harjoiteltua jo viime pääsiäisenä, eikä se lopulta ollut kovin kummoinen homma - aikaakin kuluu alle päivä, vaikka aloittaisi uusien vanereiden leikkaamisella. Josko ensi keväänä olisi edes kahdessa katossa samanlaiset vinyylit. Vanhan veneen ominaisuuksia... :)

Näitä kattopaneleita oli yhteensä viisi. Onneksi valtaosa seinistä on puuverhoiltua.

Panelit lähtivät irti suht helposti ruuvit aukaisemalla, mutta ikkunakehys oli pakko irrottaa saumauksineen, kun senkin alla oli jemmattuna jokunen ruuvi. Toisin kuin salongissa, peräkajuutan sisäkatosta en onnekseni löytänyt pienintäkään kosteusvauriota. Sivuseinien verhoilut jätin vielä paikalleen, koska ne on liimattu kontaktiliimalla suoraan veneen runkoon. Noiden leikkaamisesta ja liimaamisesta tulee keväällä melko mielenkiintoinen operaatio. Paikalleen jättäminen ei ole vaihtoehto sen jälkeen kun katot on uusittu.

Kykinpanelin päivitys tälle vuosituhannelle
Lopuksi pääsin viimein vauhtiin talven pääprojektin kanssa, eli sähkökytkinpanelin uusinta. Vanha paneli ei sekään ole veneen alkuperäinen vuodelta 1983, mutta melkoinen hilavitkutin yhtä kaikki. Kymmenen kytkintä ja muutama (lasiputki)sulake ovat ehkä riittäneet 90-luvun alkupuolella, mutta nykyisellä varustetasolla on kytkennöissä jouduttu turvautumaan jo melkoisiin purkka-tarravirityksiin. Tuolla oli abikoa, abikon haaroitinta, haaroitettua haaroitinta, jatkojohtoa, ruuvirimaa ja jopa sähköteippiä piuhoja yhdistämässä. Joka kerta sai pelätä kun ovea aukaisi. Ja jos erehtyi asentamaan uusia piuhoja, sai varautua siihen, että pari vanhaa tipahtaa samalla pois.



Vuosien varrella härskiintynyt sillisalaatti

Ihan ex tempore tällaista projektia ei voi hoitaa, ja on tämänkin suunnitteluun käytetty yhden vuorokauden tunnit aikaa. Isona motivaattorina toimi s/y Talismanin vastaava projekti, josta löytyy hyvä kuvaus veneen blogista. Piirtelin loppukesästä sähkösuunnitelmat s/y Duolle, ja tulin siihen tulokseen, että veneeseen kannattaa asentaa 20-25 kytkimen paneli - luonnollisesti automaattisulakkeilla varustettuna. Isommassa maksaa vain ekstraa, ja sähkökaapin oven koko oli toinen rajoite. Mun sisäinen sähköinsinööri olisi varmaan vieläkin valitsemassa optimaalista panelia, ellei Maritimin poistohyllystä olisi löytynyt just täydellistä BEP Marinen 20-kytkimistä panelia tuntuvassa rabatissa. Kakkuna kirsikan päällä iso ohjelmoitava LCD-näyttö johon saa näkyviin tiedot kahdeksasta eri sisääntulosta (akkujännitteet, virta / amperituntilaskurit, pintamittarit... you name it)


Aika siirtyä tämänkin osalta digiaikaan

Uudessa panelissa oli valmiina valmistajan paras arvaus tarvittavista 5A - 30A sulakkeista. Otin kaikki sulakkeet irti ja jaoin ne sähkösuunnitelman ja virrantarpeen mukaan loogisiin ryhmiin. Esim. kaikki valoihin liittyvä tulee keskelle näytön alle, kun taas navigointiin ja purjehdukseen liittyvät kytkimet laitan vasempaan pankkiin jne. Paneli toimitetaan ilman johtoja, joten nekin pitää mitoittaa ja valmistaa itse. Päädyin 1.5mm ns. silikonijohtoon sen erinomaisen taipuisuuden vuoksi. Tuo riittää mitoitukseltaan kaikelle paitsi autopilotille ja parille muulle virtasyöpölle. Niille vedin kaksi piuhaa. Numeroin joka ikisen johdon Biltemasta hommatulla merkkaussarjalla, ja tein asianmukaiset ruuviliitokset kutistesukalla varustetuilla Abiko-liittimllä. Meni vähän hifistelyksi kun piuhat ja liittimet kustansivat yli 100€, mutta eipähän jää noista kiinni.

Aika hieno, vaikka itse sanonkin. Tähän meni yksi vapaapäivä syksyllä.

Tässä vaiheessa oli oikeastaan kaikki valmistelu tehtynä, ja oli aika siirtyä vanhan panelin irroittamiseen. Merkkasin varmuuden varalta kaikki vanhat piuhat maalarinteipillä, sikäli kun osoite oli selvitettävissä. Puolet johdoista meni helposti, toista puolikasta metsästettiin jälleen kerran verhoilujen välistä. Samalla tuli purettua veneestä taas kilon verran vuosien varrella tarpeettomaksi jäänyttä kuparia. Ihan palkitsevaa löytää tarkoitus (tai sen puute) eri lokeroihin jemmatuille johtohärdelleille. Eiköhän tuonne jäänyt vielä pari kiloa kuparia, minkä voi huoletta poistaa ilman että mikään lakkaa toimimasta.



Salapoliisityö aloitettu.

Point of no return?

Tuohon oli hyvä lopettaa projekti tältä päivältä. Vanha kytkinpaneli ovineen on nyt raahattu kotiin, ja seuraava vaihe on sovitella uutta panelia vanhan tilalle. Myös veneellä pitää asentaa kytkentärimat rungon seinään niin, etteivät piuhat tule enää suoraan laitteelta panelille vaan ne kerätään kiinteille ruuvirimoille. Tuo taas vaatii vähän laminointitöitä runkoon, joten ei ole tylsä talvi edessä. Ja mistä vetoa, että tämäkin projekti päätyy siihen, että venettä puretaan atomeiksi notta vanhat piuhatkin saadaan uusittua.